Hahaa! Mie pääsin merille, mie pääsin merille! Kaverini Janeckyn kanssa päätettiin nostaa ankkurit ja lähteä krillaamahan kyljyksiä tuonne luontohon. Otettiin joku paatti tuosta laiturista, kai niitä saa siitä vaan ottaa. Ihan ei löpö tosin riittäny tuonne Tallinnaan asti joten päätettiin pysähtyä piknikille vähän lähemmäs.Oli muuten kiva taas juosta ilman hihnaa. Juoksin Janeckyn peräs minkä kerkesin. Se on kyl mun uus idoli. Iso ja kaikkee. Se ei paljo kysele ku pöllii kyljyksiä. Ja auta armias jos se ei saa nakkia niin alkaa kauhee haukkuminen. Musta tulee isona kyl Janecky. En kyl pysty juomaan vettä niin paljon ku Jane mut melkein yhtä isot tortut väännän.
Janecky muuten lojuu täällä vieläkin. Iskä sanoi et se on meidän uus ovimatto. Tiedä ny sitten tuosta mut ei se eteistä pidemmälle halua tulla. Kiitoksia muuten Janeckyn isännälle ku tankkas meidän veneen ja kokkas meille herkkuja. Oli helppo keskittyä vaan navigointiin. Palaillaan!
3 kommenttia:
Ei tässä mitään kyllä toi meidän iskä voi hyvin viedä meidät taas risteilylle ja sitten lähtetään vaikka sinne Tallinnaan!
t: Janetky
Hyvä siskoseni...Nyt vasta mä löysin sut! Ja koska sulla ei ole viekkua, niinku mulla, mä joudun kirjottaan tänne :)
Mä jouduin muuttamaan siis tänne kauas teistä muista. Mulla on kyllä kavereita, mutta on todella epistä, etten saa nähdä teitä niinku vaikka joka päivä. Mut toi mun Maisa-kämppis sano, että me käydään siellä teillä aina joskus, jos vaikka tehtäis rehvit ja nähtäis??? Maisa kyl tulee varmaan mukana, mutta se on kääpiö, sen voi töniä kumoon.
Mun ei tarvii edes kysellä sun kuulumisia, kun pyydän mammaa lukemaan ne ääneen näiltä sivuilta, en osaa siis lukea. Osaan lähinnä nakertaa, syödä, haukkua, syödä, löysäillä, riekkua kiinni mun basset-kämppiksessä, syödä ja syödä. Yks juttu on kyllä ylitse muiden ja se on syöminen. Onks se susta kivaa? Mä en vois elää ilman ruokaa, siis ihan mitä vaan ruokaa, kunhan sitä vaan on :)
Toivottavasti nähdään ja yritä säkin päästä jyvälle tosta syömisestä, se on niin hienoo!
terkuin savolais-siskosi tellu
Jösses, moro Tellu! Ei oo enää yhtään yksinäinen olo ku sukulaisista on alkanu kuulumaan! Kyl miekin syödä ossoon, niin nopiasti että porukoilla on vaikea muistaa antoiko ne ruokaa vai ei!! Kuulemma kulkee suvussa tuo ahmiminen, pitää ottaa kisa sit ku nähdään. Muistaakseni autoin pikkaisen teidänkin annoksis ku tuolla pentu-aitaukses pyörittiin taannoin. :) No mut joo, terkkuja myös Maisalle ja eiköhän tässä ehditä taklailemaan joku päivä oikein urakalla. MOooooo!
Lähetä kommentti