Jes, nyt löysin vihdoinkin itselleni kunnon fudiskaverin. Tai ainakin siihen soveltuvan. Nimittäin Simon! Simo Siili tai Simppa niinku mä sitä tuttavallisesti kutsun. Simo on pieni ja pyöreä ja kuin tehty potkit... pelaamaan fudista. Mut niinku monesti ennenkin niin porukat ei antanu mun leikkiä Simpan kans. Itseasias en päässy sniffailleen edes sen takaloosteria. Ja sit ihmetellään ku ei oo kavereita. Hmph! Noh, me nähdään viel Simon kaa.Mut kohtasin tuol lapin reissulla kyl hirvittävimmistä hirvittävimmän kapistuksen päällä maan. Tai ainakin tähän asti. Semmoinen kauhia puukotelos josta kuului ihan kauheita ääniä. Porukat kutsu sitä kitaraks. Kaipa sieltä jotain mukavaakin kuuluis mut ei ainakaan iskän kädestä. Lauloi ja soitti mulle nimittäin HIMmiä! Hyi #%¤&%%!!! Jäi ikuiset traumat kitarasta. Pakko kai ite tarttua jossain välis skebaan ettei tarvi koko suvun hävetä. No mut joo, käykääs katsomas kuvakalleerias sitä tuomiopäivän pasuunaa. Moikka moi!
2 kommenttia:
Armii!! Ootko sä niin kovasti ruvennu jännittämään Suomen puolesta fudiksessa, ettet ehdi kirjoitella enää mitään?
Laitas vähän kuulumisia tulemaan!
Mamma kertoi nähneensä sut jossain mätsärissä. Epäreilua, että me ei saatu tulla mukaan! Toivottavasti terkut tuli perille?
t. Wanda
Moro! Terkut tuli perille kiitos vaan! Oon mie kyl Suomenkin puolesta jännänny mutta mulla on ollu ihan muita kiirehiä viime aikoona. Oon kyl yrittäny päästä koneelle silloon tällöön mut mamma on aina vetäny mut niskavilloosta pois. Se on niin kova leikkimähän ettei sitä sovi jättää hetkeäkään huomiotta. :) Mut ehkä mie joku päivä taas saan vähän koneaikaa. Snif.
Lähetä kommentti